Fanjunkarsin historia

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi asui Fanjunkarsin torpassa Charlotta Lönnqvistin luona vuosina 1864-1871. Mamselli Charlotta antoi Kivelle kodin ja työrauhan. Siuntioon Kivi tutustui jo asuessaan veljensä luona Purnuksessa vuosina 1857-58.
Fanjunkarsissa Aleksis Kivi viettikin suurimman osan tuotteliaista miehuusiän kirjailijavuosistaan ja kirjoitti siellä koko tuotantonsa pääosan, mm. Seitsemän veljestä kolmeen kertaan.

Syksyllä 1863 Aleksis Kivi muutti Fanjunkarsin sotilastorppaan, jota emännöi neiti Charlotta Lönnqvist (1815-1891). Charlotan isä Jonas Lönnqvist oli ollut Suomen sodassa Uudenmaan rakuunarykmentin lipunkantajana (fanjunkare) ja tästä sai Sjundbyn kartanon maalla oleva sotilastorppakin nimensä.

Torpan maakirjanimi oli Bruses. Rakennusta oli vuosien mittaan laajennettu niin, että siinä oli sali, kaksi kamaria, joista puutarhan puoleisessa asui Kivi, keittiö ja kaksi eteistä. Charlotalla oli Blesa -niminen hevonen, lehmiä, vasikoita, lampaita ja siipikarjaa. Pelto antoi viljaa, puutarha hedelmiä. Tässä torpassa Aleksis Kivi kirjoitti pääosan tuotantoaan mm. romaaninsa Seitsemän veljestä sekä lukuisia näytelmiä ja runoja.

Fanjunkarsin torppa jäi Neuvostoliitolle vuokratun Porkkalan alueen sisäpuolelle. Neiti Maria Le Bell Myransin kartanosta laittoi ennen venäläisten tuloa syyskuun lopulla 1944 torpan oveen venäjänkielisen vetoomuksen, missä todettiin kirjailija Aleksis Kiven asuneen torpassa ja toivottiin että rakennusta kohdeltaisiin hyvin. Joko tästä syystä tai siitä huolimatta venäläiset purkivat torpan kivijalkaa myöten. Aleksis Kiven Seuran edustajille venäläiset sanoivat purkamisen syynä olleen sen, että torppa oli näköesteenä rajavyöhykkeellä. Lukuisia Siuntion hirsirakennuksia purettiin myös kuivien polttopuiden saamiseksi venäläisten kasarmeihin. Fanjunkarsin torpan paikalla on Charlotta Lönnqvistin ja Aleksis Kiven muistolaatta. Fanjunkarsin uudelleenrakentamiseksi on perustettu säätiö kesällä 2002.